Nyt minä hajoan, lahoan ja kalmalta näytän,

valkoisella vaahdolla mutkani täytän.

Minua ohjataan, pakotetaan  ja uomastani kiistellään.

Miksen vapaa olla saisi,se teitä kaikkia ilahduttaisi.

Virtaisin hiljaa uomaani pitkin,

rauhaa ja turvaa teille toisin, sen Tourujokena teille soisin.

 

 

KSL 11.3-15