Kiipeän vintille, rauhoitun ja pötkähdän hetekaan.

Sade ropisee lohduttavasti peltikattoon,palaan lapsuuteen.

Postinkantaja on tuonut kastuneet lehdet, niitä ei voi selata vielä.

Sade yltyy, suljen silmiäni raolleen,mutta en kokonaan.

Pyykki kuivuu yläpuolellani hyväntuoksuisena,mekkoni helma repsottaa.

Minuutti on pitkä, kuin koulun uskontotunnilla, mutta hauskempi.

Jos et muista käskyjä, joudut nurkkaan tulikuuman pönttöuunin solaan.

Nautin,saan olla omissa oloissani,ei kiirettä,ei hälinää vain rauha.

Näin vanhaksi piti elää,että ymmärtää nauttia hiljaisuudesta.

Anna-tädin sinisessä astiakaapissa on maustepurkkeja,haistan jouluntuoksua.

Kardemummaa, kanelia ja ...jostain tulee kahvin tuoksu!

"äippää, ootko sä siellä, kahville !"

Kiitos elämä näistä hetkistä,akkuni on ladattu.

 

 

 

jatkuu...