Puhelin soi.... yleensä en vastaa,mutta nyt  sanoin varovasti...haloo.

Tässä puhuu sejase ja asiani on sejase...kuuntelin ja hikoilin.

Ei mitään pelättävää,hävettävää tai salattavaa....mutta,

hmm, jaa,höh jne. sanavarastoni ei kuulosta älykkäälle.

Vastaisin jos tietäisin/osaisin/oivaltaisin hänen kysymyksiinsä.

Kun alan miettiä vastauksia,mistä tiedän että ne eivät ole kuvitelmaa,

luultua tai väärin ymmärrettyä lapselle kerrottuja?

Tarkentaisitkö hieman.....joo,jos osaan.

En tiennyt tätäkään,saatikka sitä.

Mitä kaikkea suku voi pitää sisällään...unohtaa...salata,

kuvitella ja silti se tuntuu todelta...

Mutta,onneksi on liuta serkkuja,heiltä voin varmistaa oletuksiani.

 

 

 

 

jatkuu....

 

 

 

 

 

jatkuu huomenna...