En ole enää työssä, enkä haluaisikaan,parasta on ettei kello aamulla soi...
Kaikki naamat ja askeleet ovat vuosikymmeniä vanhoja,liian tuttua.
Haluan arkeen, jossa saan olla vain oma itseni,ilman vanhaa jauhantaa ja vaateita.
Olen ansainnut loppuelämääni tasapainon, joka on tukipilarini kunnes jalkani eivät kanna
ja ajatukseni ei juokse, mutta minulla on mitä muistella.
Jospa juuri nyt muistaisin,että elämä on tässä ja nyt..
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.